Paluu työelämään äitiysvapaan jälkeen

Niin se päivä koitti, kun oli aika palata äitiysvapaalta työelämään. Pohdin täällä hieman yli vuosi sitten, että miten tulen löytämään uusia töitä ja kuinka tulen saamaan aikani kulumaan äitiysvapaalla, miten kehittäisin itseäni osaajana? Sainkin pian lapsen syntymän jälkeen yllättyä siitä, miten intensiivistä äitiys on. Lapset ovat toki erilaisia, mutta oma lapseni ei antanut juuri sekuntiakaan viettää aikaa omien ajatusteni parissa ja siinä missä kuvittelin sivistäväni itseäni päivittäin hänen uniensa aikaan, oli todellisuus aivan erilainen. Meillä ei juuri nukuttu, ei yöllä eikä päivällä, ja oma aika oli kortilla. Muutamia tunteja viikossa pääsin harrastamaan tai näkemään ystäviäni rauhassa, mutta aikaa varsinaisille töille tai itsensä kehittämiselle ei juuri ollut. Kaipasinko siis myös takaisin työelämään, kuten epäilin jo ennen lapsen syntymää? Oi kyllä, kaipasin ja usein.

Vuoden äitiysvapaan jälkeen oli aika miettiä paluuta töihin

Äitiys on upea asia ja on maailman hienoin tunne, kun saa oman lapsen syliinsä. Pakko se on silti myöntää, etten ole mikään leikkitäti ja kun on viettänyt työelämässä puolet elämästään, on vaikea muuttaa omaa identiteettiään hetkessä aivan uudeksi. Muutama kriisi siinä tuli koettua äitiysvapaan aikana ja pohdittua uutta elämää sen jokaisessa uudessa sävyssä. Huomasin nopeasti, että vaikka nautin omasta uudesta roolistani äitinä, kaipaan myös suuresti työelämää ja sitä, että saan päivittäin tehdä töitä aikuisten parissa. Sitä, että saan kehittää itseäni ammatillisesti ja olla hyvä jossain. Oman yrityksen kautta tehdyt pienet työt olivat melko vähäisiä ja vaikka sitä kautta voisin itseni elättää, kaipasin myös työyhteisöä. Sitä, että on toimisto johon lähteä kodin myllerryksestä ja tehdä asioita joihin voi keskittyä sataprosenttisesti. Kaipasin sitä, että on työkaverit, joiden kanssa suunnitella ja viedä asioita eteenpäin. Kaipasin aamukahvin juomista työn äärellä ja sitä tunnetta, että kuulun työyhteisöön.

Kun vuosi oli äitiysvapaata takana, tiesin että on aika alkaa pohtia työhön paluuta. Kiirettä ei olisi, mutta jos alkaisin pikkuhiljaa miettiä asiaa, löytyisi suunta jossakin kohtaa. Puhuin tästä ääneen Instagramin stoorit -osiossa ja melko nopeasti viesti kantautui vanhan työkaverin korvaan ja sain mielenkiintoisen puhelun. Puhelu johti tapaamiseen ja yllätykseksi myös työpaikkaan. Olin käynyt keskustelua myös pariin muuhunkin yritykseen, mutta tämä yritys sai minut niin hyvälle fiilikselle, että olin jo pian kirjoittamassa nimeäni työsoppariin täynnä intoa. Se siitä pohtimisesta, että löydänkö enää töitä äitiysvapaan jälkeen ja onko osaamiseni enää juuri millään tasolla. Huoli oli turha ja kun julkisesti lähdin etsimään töitä, löytyi verkostosta nopeasti työpaikka. Kannatti avata suunsa! 

Aloitin lokakuussa työt Bitfactorilla People & Culture Specialistina. Kuten moni minut tunteva tietää, en pidä titteleistä ja niiden luomista raameista johon meidät usein asetetaan, mutta uskon tämä nimikkeen kertovan työstäni edes pääpiirteittäin. Työnkuvani on laaja ja ah niin herkullisen kehityskelpoinen, etten malttaisi olla tekemättä töitä edes viikonloppuisin. En saanut mitään suoraa tehtävää eteeni, vaan tarkoitukseni oli itse kaivaa aukot, joissa kehitettävää olisi ja joihin osaamiseni soveltuu. Tiedossa on siis ainakin arjen toimintoja, läsnäoloa, ihmisten houkuttelua meille töihin, työnantajakuvan kehittämistä, somea ja tapahtumia. Mikäli historia yhtään itseään toistaa, onnistun haalimaan itselleni mahdollisimman monipuolisen tehtäväkentän, jossa ei työt aivan heti lopu.

Olenkin äärettömän tyytyväinen, että löysin työn, joka tukee myös äitiyttäni ja saan tehdä töitä joustavasti sekä toimistolta että kotoa

Teen töitä nyt alkuun puolet työajasta, sillä tottakai kaipaan laatuaikaa myös lapseni kanssa. Olenkin äärettömän tyytyväinen, että löysin työn, joka tukee myös äitiyttäni ja saan tehdä töitä joustavasti sekä toimistolta että kotoa. Joustavuus työnantajan puolelta on ollut tärkeä juttu työelämässä ja koen tehneeni hyvän valinnan. Kun jousto on molemminpuolista, tekee mielellään vähän ekstraa.

Kotona yhteenpelaaminen ja avoin keskustelu on tärkeää

Moni on kysynyt, että onko työn ja uuden arjen yhteensovittaminen ollut haastavaa. Varmasti valehtelisin, jos sanoisin ettei siinä ole ollut totuttelua. Meillä valvotaan yhä melko paljon ja huonot unet tuovat toki haasteita arkeen, oli siinä mukana työtä tai ei. Meillä on siitä hyvä tilanne kotona, että me kumpikin osallistumme lapsen hoitoon yhtä paljon ja tämä jo tukee työhön paluutani. En ole yksin vastuussa lapsen viemisistä vaan mieheni on kaikessa mukana aivan kuten minäkin. Toki myös hyvin suunniteltu kalenteri, yhteen pelaaminen ja toimiva keskusteluyhteys mieheni kanssa on tärkeää. Saamme myös hoitoapua läheisistä, joka mahdollistaa ajoittaiset pidemmät työpäivät, ettei lapsen tarvitse heti alkuun olla liian pitkiä päiviä hoidossa.

Töihin paluu on omasta mielestäni ollut vain ja ainoastaan positiivinen asia ja lapsenikin nauttii suuresti päiväkodin tuomasta vauhdikkaasta arjesta ja mukavista hoitajista. Koen, että olemme kaikki tällä hetkellä energisempiä kuin ennen, sillä kaikilla on sopivassa määrin omaa aikaa ja kun ”lataamme akkuja” töissä päivät, jaksamme muun ajan olla enemmän läsnä lapsellemme.

Hauskana huomiona pakko sanoa se, että en koe enää kaipaavani niin paljon omaa aikaa työn ulkopuolella. Kun saan omat hiljaiset hetkeni töissä ja aikaa tehdä aivan muuta kuin vaihtaa vaippaa tai leikkiä traktoria, niin mielialani on korkeammalla ja huomaan olevani paremmassa tasapainossa. Lisäksi toki urheilen minkä ehdin ja yritän nähdä ystäviä, mutta työhön paluulla on selvästi ollut suuri merkitys omaan olooni. Kun on ollut pitkään työelämässä, myös kaipaa sen tuomaa tyytyväisyyden tunnetta arkeen. Nyt olen jälleen kehittämässä itseäni lähes päivittäin ja koen olevani tärkeä usealla osa-alueella elämässäni.

Hienoa olla taas työn äärellä ja vieläpä näin mielenkiintoisessa yrityksessä. Saa nähdä mihin kaikkeen vielä pääsen mukaan, ainakin motivaatio on korkealla ja tekisi mieli tehdä töitä enemmän kuin aika sallii.

Miltä sinusta tuntui palata töihin äitiysvapaan jälkeen? 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s