Toteutatko omaa unelmaasi, vai jonkun muun?

Keskustelin eilen pitkät pätkät vanhan kollegan kanssa, joka on siirtymässä uusiin duunikuvioihin ja halusi sparrailla ajatustensa parissa. Hän sai kuulla lähinnä kannustavia ihailuja, niin ylpeä hänen päätöksestään olin. Puhelusta innostuneena on päästävä myös kirjoittamaan muuutamia ajatuksiani ylös, niin paljon tämä lyhyt hetki unelmien tavoitettelun parissa inspiroi minuakin!

Tämä puhelu oli muistutus minulle siitä, että todellakin kannattaa olla rohkea ja tehdä elämässään muutos, jos sellaista tuntuu kaipaavan. Aivan liian usein kuulee niitä tapauksia, joissa rohkeus jää mukavuudenhalun jalkoihin. Ajatellaan liian helposti, että kun on kerran jo joskus valittu tämä tie, on sillä myös pysyttävä.

MIKSI MUUTOS ON NIIN KOVIN VAIKEA TEHDÄ?

Olenko väärässä, jos sanon, että se oma tie on usein valittu ympäriltä tulleiden odotusten saattelemana? Nuorena on seurattu jonkun toisen unelmaa, kuunneltu liikaa toisten odotuksia. Ei välttämättä ole osattu vielä silloin kuunnella omia tunteita ja ne omat vahvaksikin kuvitellut tunteet ovat pohjautuneet esimerkiksi vanhempien odotuksiin. On haluttu olla mieliksi. Uran suuntaa ei uskalleta myöskään myöhemmin enää muuttaa, sillä ympäristön reaktio voisi olla ihmettelevä. Miksi se noin tekee? Hyvässä ja arvostetussa ammatissahan se on, kannaako nyt ottaa riskiä ja vaihtaa? Niin sitä sitten jää tuttuun ja vanhaan, vaikka kuinka ottaisi päivittäin päähän. Vaikka kuinka himottaisi jo kokeilla jotakin uutta.

Ongelma on usein myös siinä, että ei nähdä itse ongelmaa. Ei huomata, että valittamisesta on tullut päivittäistä ja työtehokin on mitä on. Ei huomata, että jossain on vika, kun työstä ei enää nauti ja aamuisin joutuu pakottamaan itsensä ylös. Tässä vaiheessa tulisikin pohtia, että onko tämä aina ollut tällaista? Olenko aina ollut näin negatiivinen, vai olenko mahdollisesti kyllästynyt? Motivoiko minua enää mikään? 

Mielikuvani It- alasta oli erilainen. Istutaanko siellä vain pepun jatkeena ja siirrellään papereita paikasta toiseen? Ovatko ihmiset siellä tylsiä?

Uskon siihen, että kaikki on mahdollista. En itse ole aina tehnyt suuria ja rohkeimpia muutoksia, mutta koen ainakin tehneeni aina sitä, mikä tuntuu omalle itselleni sopivimmalta. Olen työskennellyt arvojani seuraten, halunnut edetä juuri siihen suuntaan mihin nenä milloinkin vie ja vaihtanut suuntaa, jos se tuntuu oikeammalta.

Kun minut vuosia sitten headhantattiin It-alalle, mietin pitkään, että onkohan se nyt yhtään oma juttuni? Olin tehnyt pitkän uran ravintolapuolella ja olin siellä tottunut vauhtiin ja tehokkuuteen. Mielikuvani It- alasta oli erilainen. Istutaanko siellä vain pepun jatkeena ja siirrellään papereita paikasta toiseen? Ovatko ihmiset siellä tylsiä? Olinhan tottunut räiskyviin persooniin ja huumoriin jokaisessa työpäivässäni. Lopulta mietin kuitenkin, että ehkä muutos olisi paikalllaan, sillä vanhakaan ala ei enää innosta kuten ennen. Ehkä tässä voisi olla uusi suunta, jota olen kaivannut. Ja niin otin riskin, enkä ole katunut sitä hetkeäkään päätökseni jälkeen. Olin tyytyväinen ensimmäisestä päivästä lähtien. Aloin taas nauttia enemmän työstäni ja mikä parasta, sain huomata, että ennakkoluuloni olivat täysin turhia. Ihmiset olivat kiinnostavia ja työ oli vauhdikasta. Kaikkea mitä olin kaivannutkin.

Muutos on usein myös vaikea juuri ennakkoluulojen vuoksi. Vaikka upea mahdollisuus tuotaisiin tarjottimella eteesi, et uskalla ottaa kiinni kupista, sillä se vaikuttaa liiankin kauniilta ollakseen totta. Asioita tulee aina punnita ja ruoho ei ole aina vihreämpää aidan toisella puolen, mutta joskus se todella on sitä. Joskus se on kirkkaan vihreää ja vanha mutainen ympäristö todella avautuu vasta kun on tehnyt muutoksen. Huh, miten mä tuonne ajauduin. Onneksi uskalsin nostaa kytkintä! Joskus oma juttu on jossain muualla, eikä sitä vielä tiedä tänään. Huomenna sen tien voi silti onneksi löytää.

TARINOITA ONNISTUMISISTA

Kuuntelen aina innolla tarinoita siitä, kun joku on lähtenyt kohti uutta suuntaa elämässään. Ihailen jokaista heistä. Ihailen ystävääni, joka jätti pitkän uransa pankissa ja seurasi sydäntään. Hän tavoittelee mahdollista uraa hyvinvoinnin parissa. Ihailen yhtälailla toista ystävääni, josta tuli pitkän pohdinnan jälkeen uudestaan opiskelija, sillä oma ala ei enää saanut sydäntä sykähtämään ja hän tunsi vielä kaipaavansa jotain muuta. Hän ottikin suuren harppauksen ja on jälleen koulun penkillä.

Yksi hienoimmista tarinoista on eräs sukulaiseni, joka on lähtenyt pitkän työuran jälkeen opiskelemaan uudestaan ja valmistui kesällä sosionomiksi. Mukana oli varmasti jännitystä ja pelkoa, mutta tämä vanha 6 ällän ylioppilas selvisi kaikesta uudesta enemmän kuin hyvin. Hän suoritti opinnot nopeasti ja uskokaa tai älkää, hän työllistyi heti valmistuttuaan uuteen ammattiin. Nuorempiakin hakijoita varmasti olisi ollut tarjolla, mutta hän vakuutti osaamisellaan. Kuulostaa omasta mielestäni todella inspiroivalta. Miten monta vuotta hänellä onkaan vielä työelämää edessä!

Ei tässä enää kannata opiskella tai muuttaaa mitään. Ne päätökset on tehty jo aikaa sitten.

Miettikää tilanne toisin. Joku samassa elämäntilanteessa oleva ihminen mietii samoja asioita, mutta toteaa itselleen, että on jo 45 vuotias, ei tässä enää kannata opiskella tai muuttaaa mitään. Ne päätökset on tehty jo aikaa sitten. Tässä kohtaa päästään aiemman kirjoittamani tekstin ”Ei se kuitenkaan onnistu, miksi edes yrittää” ajatukseen, eli tarpeelliseen optimismiin ja rohkeuteen tehdä muutoksia. Miksi siis edes yrittää, jos ei kuitenkaan onnistu?

No, vaikkapa siitä syystä, että voisi onnistua.

MEILLÄ ON VAIN YKSI ELÄMÄ

Näissä kaikissa tarinoissa uskomukseni on se, että meillähän on lopulta myös vapaus valita aina uudestaan. Vanhaan ammattiin pääsee kyllä vielä takaisin. Kokeilemalla ei häviä mitään, voi jopa saada uusia hienoja kokemuksia jotka vievät meitä eteenpäin. Mistä sitä tietää missä olemme vuosien päästä, jokainen askel on merkittävä.

Vaikka omien unelmien eteen pitää tehdä töitä, ennen sitä pitää myös uskaltaa unelmoida. Jos omassa elämässä tilanne ei ole mieluisa, on koska tahansa aikaa tehdä muutos. Oma elämäntilanne voi vaatia järjestelyitä sen suhteen, joskus muutos ei onnistu heti (usein syynä on taloudellinen tilanne, joka ei niin vain anna sijaa lähteä koulun penkille) mutta asiat yleensä aina järjestyvät. Pitää olla valmis ottamaan se askel ja harpata. Pitää uskaltaa.

Nykyaikana vaaditaan paljon, mutta meillä on myös paljon enemmän vapauksia. Oma ikäluokkani on tuonut kehiin luovempaa ajattelua ja enää ei eletä vain sitä elämää, johon on astuttu peruskoulun jälkeen. On huomattu, että muutoksen voi tehdä koska vain ja kun meillä on vain yksi elämä, on siitä otettava kaikki irti. Nykyään uskotaan unelmiin, tahdotaan voida hyvin töissä ja ollaan unohdettu perinteinen ajatus siitä, että pitäisi seurata aina vanhempiensa jalanjälkiä. Tai että pitäisi ylipäänsä seurata yhtään ketään, ellei sitä itse tahdo tehdä.

Kannustankin meistä jokaista hakemaan muutosta, jos oma hyvinvointi sitä vaatii. Mieti siis sitä, että toteutatko todella omaa unelmaasi, vai jonkun muun. Muistutan uudelleen, että meillä on vain yksi elämä. Otetaan siitä kaikki irti ja nautitaan siitä niin paljon kuin koskaan voidaan – ei muiden elämästä tai muiden elämän kautta. Mitä siitä jää jäljelle, jos elät vain toisen toiveiden saattelemana?

-Marissa

psst. Oli erittäin hauska jutella ns. aikuisten juttuja pitkästä aikaa vanhan työkaverin kanssa. Ikävä työelämään on kova, vaikka kotona (super suloisen ja ihanan) lapseni kanssa viihdynkin. Lisää tällaisia inspiroivia puheluita kiitos! 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s