”Ei se kuitenkaan onnistu, miksi edes yrittää”

Olen henkeen ja vereen optimisti, olen aina ollut. Ajattelen asioita myös realistisesti ennen kuin innostun liikaa, mutta yksi asia mikä minut saa usein todella surulliseksi, on ihmisten pessimistisyys ja se, että jo valmiiksi todetaan, että ei tämä tule onnistumaan. Jo valmiiksi käännetään hyville ideoille selkä, eikä innostuta edes yrittämään. Ei ymmärretä, että kehitys tapahtuu muutoksella, ei pelolla ja negatiivisuudella.

Tiedän, että jos jossakin olen hyvä, niin innostamisessa ja siinä, että asioita saadaan tapahtumaan. Olen myös ymmärtänyt, että optimistisuus on näissä asioissa äärettömän tärkeää ja jos joka kerta uuteen asiaan ryhtyessä epäröisin liikaa, ei mistään tulisi mitään. Pitää luottaa omaan itseensä ja samalla myös muihin, jotka ovat toteutuksessa mukana. Yhtäkään asiaa ei voi lähteä ideoimaan saati sitten toteuttamaan, mikäli ollaan jo valmiiksi sitä mieltä, että mikään ei kuitenkaan onnistu. Vai uskotteko te, että yhdestäkään yrityksestä tulisi menestystarinaa vain epäröinnin ja pessimistisyyden pohjalta? En usko minäkään.

Muistan, kun olin ensimmäistä kertaa järjestämässä isoa tapahtumaa ja minua jännitti todella paljon. Tapahtumasta oli suuria odotuksia ja saimme tiimin kesken suuren vastuun sen toteutuksessa. Muut olivat tehneet kyseisiä tapahtumia aiemminkin ja kun uusin silmin katsoin asioita, näin että moneen asiaan olisi tehtävä muutos. Kerroin näistä asioista ja huomasin pian olevani monessa asiassa mielipiteideni kanssa yksin. Muut olisivat tahtoneet toimia kuten ennen, heidän mielestään muutos ei olisi ollut järkevää. Heidän mielestään kaikkia ei voisi miellyttää ja oli turhaa edes yrittää parantaa asioita. Kun olin kuunnellut ihmisten puheita käytävillä ja kysellyt palautetta aiemmista tapahtumista, tiesin, että jotain on tehtävä. Päätinkin yrittää saada myös muut uskomaan siihen, että aina kannattaa yrittää.

tiesin koko ajan, että luovalla tavalla ajatella ja positiivisuudella, me onnistumme. 

Jokainen meistä halusi, että tapahtuma olisi onnistunut ja siellä pääsisi rentoutumaan. Itse toivoin kaikkein eniten sitä, että jokainen osallistuja kokisi olevansa tapahtumassa ajateltu ja huomioitu. Toivoinkin, että tässä tapahtumasta jokainen lähtisi kotiin hymyillen ja kokisi tulleensa yllätetyksi. Vaikka mielipiteeni olivat uusia ja herättivät vastalauseita, taistelin saadakseni näkemykseni läpi. Edes osan niistä. En aina ole se äänekkäin yksilö, mutta kun visio on vahva ja tahdotaan saada muutosta aikaan, on sen eteen toimittava.

Kun tapahtumapäivä koitti, minua jännitti. Niin jännitti muitakin, sillä teimme aivan uusia asioita. Olin silti varma kaikesta mitä teimme ja hoidin kaiken alusta loppuun 110 prosentin innolla. Halusin luottaa, että kaikki menee hyvin ja pidin optimismia yllä, vaikka loppuun saakka sain kuulla sitä, että monikaan asia ei varmasti tule onnistumaan. En halunnut kuunnella negatiivisia väitteitä, halusin uskoa, että me teemme oikein. Minullekin tapahtuma oli yksi suurimpia mitä olen järjestänyt, mutta tiesin koko ajan, että luovalla tavalla ajatella ja positiivisuudella, me onnistumme. Emme epäröimällä.

Lopulta tapahtumassa kaikki meni nappiin ja saimme suuret kiitokset toteutuksesta. Jotain pientä korjattavaa on aina, mutta pääosin voisin sanoa, että kaikki meni todella hyvin. Lopulta myös muut järjestäjät myönsivät homman toimineen paremmin kuin ennen ja hekin olivat aivan innoissaan siitä mihin seuraavat tapahtumat tulisivat vielä kehittymään. Ja ei, en kerro tätä tarinaa sillä, että tahdon kehuja omille ideoilleni, ei missään nimessä niin. Joku muu varmasti oli miettinyt samoja asioita ja muutoksia, mutta ei ollut välttämättä uskaltanut toimia uudella tavalla. Ehkä pelättiin liikaa, että muutos ei olisikaan onnistunut. Ehkä pelättiin, että siihen kaikkeen kuluisi liikaa aikaa ja olisi vain helpompi jättää tekemättä. Pelattiin mieluummin varmoilla korteilla ja unohdettiin muiden toiveet muutoksesta. Ei uskallettu toimia.

Ja kehittyykö mikään silloin, jos mitään ei muuteta? 

Muutos voi pelottaa, mutta se on usein vain hyvä asia. Me kehitymme kokeilemalla ja joskus voi jopa löytyä tuhat kertaa parempia tapoja toimia kuin mitä ne aiemmat ovat olleet. Pienikin muutos voi tehdä jo paljon, siihen pitää vain luottaa ja tehdä se kaikin voimin ja innostumalla. Ja mitä sitten, jos jotain menee pieleen? Sitten yritetään tottakai uudestaan. Ei mikään kaadu siihen, että kerran epäonnistutaan, vaan sitten kokeillaan jotain muuta.

Toivoisin, että optimismi lisääntyisi työpaikoilla ja uskoisimme enemmän omiin kykyihimme, sekä samalla toisiimme. Mitä enemmän annamme kollegoillemme luottamusta uusiin ideoihin ja kokeilemme uusia asioita, sitä enemmän myös kehitystä tapahtuu. Kaikkea ei tarvitse koko ajan muuttaa ja on paljon asioita, jotka kannattaa tehdä tietyin tavoin, mutta näin ei ole aina. Itse ainakin yritän innostua jokaisesta uudesta ideasta, jonka joku heittää ilmoille. Vaikka joku uusi asia joskus hieman pelottaisikin, niin eikös se ole niin, että me kehitymme parhaiten juuri siellä mukavuusalueen ulkopuolella?

Optimistisin terveisin,

Marissa

 

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ””Ei se kuitenkaan onnistu, miksi edes yrittää”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s